Pohdintaa motivaatiosta ja koetuista vaatimuksista – ulkoisista, sisäisistä ja sisäistetyistä. Niin ja yhdestä hiihtoreissusta. Jaottelu sisäiseen ja ulkoiseen voi olla ihan toimiva ilmaus arkikielessä, mutta jos sitä pysähtyy hetkeksi miettimään, niin se ei olekaan ihan selkeä. Stereotyyppinen kahtiajako menee suunnilleen tähän tyyliin: Sisäinen motivaatio on sitä, että on henkilökohtainen sisäsyntyinen palo tiettyyn toimintaan. Ulkoinen motivaatio... Continue Reading →

Muistan vuosien (tai vuosikymmenten) takaa erään leikkitilanteen, jossa aikuinen organisoi lasten leikin uuteen kuosiin. (Tapahtumat voi kuvitella kotiympäristöön, varhaiskasvatukseen tai esi- ja alkuopetuksen leikkimaailmakontekstiin sen mukaan, mihin ne luontevimmin itsellä asettuvat.) Lapset olivat järjestelleet tuolit ympyrän muotoon lentokoneen matkustamoksi ja valmistautuivat ”lähtöön”. Aikuinen huomasi lasten idean lentokoneleikistä ja innostui siitä. Hän kaivoi esiin välineistöä (tarjottimia,... Continue Reading →

POIMINTOJA LEKTIOSTA, OSA 2 Elämisen näyttämöt "Arkielämää jäsentävä subjektitieteen käsitteistö kuvaa, että ihmisen arki muodostuu osallisuuksista tietyillä ajankohtaisilla elämisen näyttämöillä ja liikkumisesta näiden näyttämöiden välillä (Dreier, 1999, 2011; Holzkamp, 2016; Suorsa, 2014). Näyttämöitä ovat esimerkiksi koti, työpaikka, opiskelupaikka, harrastusryhmä ja niin edelleen. Kukin osallisuus pitää sisällään omat arkirytminsä, ehkä velvollisuuksia, arvoja, arvostuksia, millä tavalla elämän... Continue Reading →

Kun koululaiset suunnistavat liikuntatunnilla ruokakauppaan ja muita poimintoja lektiosta ja sen ympäriltä. Mistä väitöskirjassa olikaan kyse? POIMINTOJA LEKTIOSTA (Peltola, 2022b), OSA 1 ”Väitöskirjan yhteenveto-osa, se varsinainen kirja, hahmottelee toimijuuden kokonaisuutta, toimijuudelle muotoutuvan tilan edellytyksiä arjessa.” Vastaus otsikon kysymykseen lyhyesti: Kyse on toimijuudesta ja tilasta. Ihmisen perustarve on olla toimija, eli hallita jollain tavalla oman elämän... Continue Reading →

Uusi blogiteksti OHOSKE-hankkeen sivuilla University of Oulu, Brand image, 06/2022

MEDIATIEDOTE, VÄITÖS 12.8.2022 Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/urn:isbn:9789526233482 Moderni teknologia luo mahdollisuuksia sovittaa yhteen elämän eri osa-alueita, kuten opiskelu, työ ja perhe-elämä. Teknologiavälitteisessä arjessa voimme olla kehollisesti läsnä yhdessä paikassa ja teknologian välityksellä kiinnittyneenä yhteen tai useampaan muuhun toimintaan tai keskusteluun. Etäyhteyksien välityksellä siirtymät paikasta ja asiasta toiseen ovat nopeita. Kiinnittymistä yhteen asiaan ei tarvitse katkaista kokonaan,... Continue Reading →

Halutaan ostaa lisämuisti. Vaikka ei olisi opiskellut kasvatus- ja opetusalaa, moni on varmasti kuullut, että oppimista ei enää ajatella tiedon kaatamisena passiivisten vastaanottajien päihin. Tuttua on ehkä myös ”tietokonesanaston” eli usein tietojenkäsittelyä kuvaavien termien soveltaminen oppimisen kuvaamisessa: Nykyoppija prosessoi tietoa, tallentaa pitkäkestoiseen muistiin ja niin edelleen. Mutta mutta, sitten tulee aina jokin mutta. Oman tutkimuksen... Continue Reading →

Pieni alustus: Vaikka tässä kuvaan hektistä arkea ja rivien välissä huokailen kiirettä, niin ajattelen kuitenkin, että on melkoista etuoikeutta, että arki ruuhkautuu. Ydinkäsite on mahdollisuus/ toimintamahdollisuus (possibility for action) ja toisaalta myös osallisuus (participation). On asioita ja elämisen näyttämöitä, joissa olla osallinen. Jos niitä ei olisi, näyttäisi arki aika toisenlaiselta. Sitten siihen arjen kuvaukseen, tai... Continue Reading →

Yksi minun ja aika monen muunkin paljon tarvitsema käsite tutkimuksessa on conduct of everyday life (ks. esim. Schraube & Højholt 2016). Jokunen vuosi sitten, kaksi tutkimustyötä ruuhkavuosiinsa survovaa väsynyttä perheenäitiä (Peltola & Raetsaari) saivat hyvät naurut etsiessään sanakirjasta suomennosta sanalle conduct. (Toki miellä oli jo ohjaajan muotoilema suomennos käytössämme, mutta pakkohan se oli saada itsekin... Continue Reading →

Jossain aikuisuuden kynnyksellä olen saanut anopilta mallin säästää aamupuuron jämät ja upottaa ne illalla sämpylätaikinaan. Edelleen, 20 vuotta myöhemmin, voin huomata tuon mallin ohjaavan vahvasti suhdettani kaurapuuroon. Ja sama koskee viimeisiä perunamuusin loppuja. Kummankaan kippaaminen kompostiin ei vain tunnu mahdolliselta. Ne ovat ikään kuin liian arvokkaita raaka-aineita poisheitettäväksi. (Ja arvo tuntuu olevan suhteessa siihen, kuinka... Continue Reading →