POIMINTOJA LEKTIOSTA, OSA 2
Elämisen näyttämöt
“Arkielämää jäsentävä subjektitieteen käsitteistö kuvaa, että ihmisen arki muodostuu osallisuuksista tietyillä ajankohtaisilla elämisen näyttämöillä ja liikkumisesta näiden näyttämöiden välillä (Dreier, 1999, 2011; Holzkamp, 2016; Suorsa, 2014). Näyttämöitä ovat esimerkiksi koti, työpaikka, opiskelupaikka, harrastusryhmä ja niin edelleen. Kukin osallisuus pitää sisällään omat arkirytminsä, ehkä velvollisuuksia, arvoja, arvostuksia, millä tavalla elämän niissä tietyissä ympyröissä kuuluisi sujua, miten kuuluu toimia, mitä tavoittelen tai mikä on oma roolini siinä, miten asiat tapahtuvat, eli millä tavalla olen osallinen.”
Entä ihmisen yksilöllisyys?
“Voisi ehkä helposti ajatella, että kun tutkimuksessa poistamme kuvasta tuon monimutkaisen ympäristön ja kontekstin, on helpompi tutkia jäljelle jäävää yksilöllistä ihmistä persoonallisine ominaisuuksineen ja oppimisen strategioineen, tai jotakin tiettyä psykologista ilmiötä. Tämä tutkimus rakentuu kuitenkin käsitykselle, että ihmisen yksilöllisyys ja ainutlaatuisuus on juuri niissä moninaisissa arkielämän säikeissä ja risteilevissä suhteissa (Busch-Jensen & Schraube, 2019; Holzkamp, 2013; Vygotsky, 1994). Kenenkään arjen kudelma ei ole täysin samanlainen kuin jonkun toisen, ja kukin katsoo myös yhteistä tilannetta juuri siitä omasta standpointistaan käsin. Standpoint kääntyy suomeksi lähinnä näkökulmaksi. Eikä siis esimerkiksi ”paikaksi, jossa seison”. Suomenkielisen vastineen kehollinen ulottuvuus on siis vähän heikompi. Toisen ihmisen näkökulman, sen standpointin, tavoittaminen on vaikeaa. Jos yrität seisoa juuri siinä samassa kohdassa kuin joku toinen, huomaat, että se on aika haastavaa.“
“Monet arjen rytmit, rakenteet ja osallisuudet ovat kerrostuneet niin pitkän ajan kuluessa, että niiden historiaa ja liikettä tai kokonaiskuvaa voi olla vaikea välittömästi itse hahmottaa (Schraube & Højholt, 2019; Suorsa, 2014). Etenkin kun huomiomme kohdistuu joka päivä lähinnä kyseisen päivän käytännön toimintoihin ja suoritettaviin askareisiin. Tässä tutkimuksessa ensisijainen menetelmä onkin ollut arkielämän ja siinä esiin tulevien toimintaperusteiden tutkiminen yhdessä (Busch-Jensen & Schraube, 2019; Dreier, 1999).“
Tarinaa tavallisesta lauantaista (jolloin ei päästy pulkkamäkeen) ja lisää arjen tutkimuksesta voi lukea täältä (Miksi arki?).
Mitä siis arkea tutkimalla selviää? Ajattelen, että kyse on sen tutkimisesta, millä tavalla erilaiset (psykologiset) ilmiöt ovat arkeen kietoutuneita ja sikin sokin oikeassa elämässä ja sen suhteissa. Huomio kohdistuu konkreettiseen arkeen (mitä tapahtuu tietyn toimijan näkökulmasta, mitä on tapahtunut aiemmin, mitä tapahtuu sen jälkeen) ja arjessa esiin tuleviin toimintaperusteisiin (miksi teen jotain, miksi se on tärkeää, mitä tavoittelin, mitä olisin halunnut tehdä, miksi ajattelen, ettei se ollut mahdollista ja niin edelleen).
“Arjen kuvaukset paljastavat esimerkiksi, millaiset asiat näyttäytyvät mahdollisina tai mahdottomina ja millä perusteella.
Toimintaperusteisiin ja niihin liittyviin ristiriitoihin törmäämme arjessa silloin, kun vaikkapa ihmettelemme puolison, kollegan tai ystävän valintoja. Miksi toinen ajattelee jonkin asian olevan mahdollista tai mahdotonta? Millaisina mahdollisuuksina tai rajoituksina samatkin olosuhteet näyttäytyvät eri ihmisille? Samalla eteen tulee myös oppimisen haaste, kun omat tiedot ja osaaminen eivät riitäkään toisen näkökulman ymmärtämiseen.“
Tiedän kyllä, että olisi usein jotenkin hallittavaa ja mukavaa lokeroida, niputtaa, ja osoittaa numeroilla, kuinka merkityksellinen jokin asia on tai kuinka vähäpätöinen tilastojen valossa. Sille on oma paikkansa ja tilauksensa. Tässä ollaan kuitenkin sen sotkuisen käytännön arjen kudelman ympärillä, jossa asiat ja ilmiöt ovat aina suhteessa johonkin. Ja jota digiaika ei muuta ainakaan suoraviivaisemmaksi ja vähemmän sotkuiseksi.
Voiko tällaista tutkimusta sitten yleistää?
Lyhyesti: Voi. Vaikka usein samantyyppisessä laadullisessa tutkimuksessa yleistämiseen ei edes pyritä. Kuvaan väitöskirjassa situationaalisen yleistämisen perusajatuksia ja sieltä löytyy myös keskeiset viittaukset lähdekirjallisuuteen (s. 82). Ydin on siinä, että elämme arkea jaetussa maailmassa, ja henkilökohtaisimmassakin arjessa risteilevät monet ihmiselämän yleiset lainalaisuudet ja olosuhteet. Siinä on siis sekä yksilöllisyys (kun jokainen elää elämäänsä ja kiinnittyy jaettuihin olosuhteisiin juuri omasta standpointistaan käsin) että samalla yleisyys.
Kaikki suorat lainaukset poimittu täältä: Peltola, M. (2022). Toimijuuden dynamiikka ja limittyvät osallisuudet etäarjen kudelmassa. Psykologia 57(5–6), s. 427–432.
Kuva: M. Peltola 2012
Arkea tutkimassa 