Kun koululaiset suunnistavat liikuntatunnilla ruokakauppaan ja muita poimintoja lektiosta ja sen ympäriltä.
Mistä väitöskirjassa olikaan kyse?
POIMINTOJA LEKTIOSTA (Peltola, 2022b), OSA 1
”Väitöskirjan yhteenveto-osa, se varsinainen kirja, hahmottelee toimijuuden kokonaisuutta, toimijuudelle muotoutuvan tilan edellytyksiä arjessa.”
Vastaus otsikon kysymykseen lyhyesti: Kyse on toimijuudesta ja tilasta. Ihmisen perustarve on olla toimija, eli hallita jollain tavalla oman elämän olosuhteita ja toimintamahdollisuuksia. Käytännössä muokata ja muuttaa niitä. Ja toisaalta jatkuvasti ylläpitää monia asioita, jotta muutoksille ylipäätään olisi resursseja (toimijuuden vastavoimat = olosuhteiden ylläpitäminen ja muuttaminen). Usein ajatellaan ensisijaisesti, ettei olosuhteita voi muuttaa, niiden kanssa vain täytyy oppia elämään – kehittää yksilöllisiä taitoja säädellä ja tasapainoilla (ks. Peltola, 2022a, s. 19–20). Käännän ajatuksen tässä vähän toisinpäin. Ajattelen, että se, mitä ihminen tekee, on juuri olosuhteiden muuttamista (ja ylläpitämistä). Opiskelija siivoaa pöytää tai kalenteria, rakentaa siirtymiä ja muita struktuureja, siis muokkaa olosuhteita. Esimerkiksi oppimisen tai motivaation säätelyn äärellä tämän tutkijan huomio kohdistuu juuri erilaisiin olosuhteisiin (kuten materiaalisiin, kulttuurisiin ja sosiaalisiin) – niiden ylläpitämiseen ja muuttamiseen. (Vähän tarkemmin ilmaistuna: Millä tavalla ihminen on suhteessa ympäristöönsä ja psykologiset ilmiöt kietoutuneina ympäristön osiin, ja millaista liikettä näissä suhteissa tapahtuu.)
Väitöskirjan yhteenveto-osan keskiössä on kysymys toimijuudelle muotoutuvasta tilasta. Onko sitä, ja mistä elementeistä tila muodostuu? Keskeinen huomio kaikille lasten kanssa toimiville: Toimijuutta on monenlaista, ei vain odotusten mukaista ja sopivan näkyvää ja kuuluvaa. Millaisia tiloja siis toimijuuden eri muodoille arjessa jää? Väitöskirjan tulokset kertovat enemmän aikuisten tihentyvästä arjesta, opetustyön puolella pyörittelen samat toimijuus- ja osallisuusnäkökulmat koskemaan lasten arkea.
Laskeskelin vähän, wordin hakutoimintoa käyttäen: Toimijuus tai toimija (agent / agency) on mainittu kirjassa 256 kertaa, osallisuus (participation) 122, subjekti 210, arkielämä (everyday life ja everyday living) 228, olosuhde (condition) 131, struktuurit (structure) 113, tila (space) 121, kokemus (experience) 102, materiaaliset olosuhteet ja ympäristö noin 200 kertaa. Laskurin tutkiminen kertoo selkeästi jotain keskeisimmistä käsitteistä! Tämä oli niin hauskaa ja itselle valaisevaa, että jatkoin vähän: käsite (concept) 83, teoria ja teoreettinen (theory / theoretical) 135, standpoint 67, teknologia 39 ja psykologia 170.
Toimija arjessa
Kuinka mahduttaa samaan asiayhteyteen marketin tyhjät vessapaperihyllyt, sisustava perheenäiti, koulun liikuntatunnilla kauppaan suunnistavat oppilaat, kiukutteleva kaksivuotias ja ahdistunut teini:
”Toimijuus on ihmisen perustarve ja tarkoittaa kykyä ja pyrkimystä hallita oman elämän olosuhteita ja laajentaa omia toimintamahdollisuuksia. Esimerkiksi pienen lapsen toimintamahdollisuudet laajenevat, kun kieli ja liikkuminen kehittyvät. Toimijuutta ei ole vain se, että lapsi oppii kehityksen tuloksena toimimaan odotusten mukaan, olemaan sopivan aktiivinen, sopivan näkyvä ja kuuluva, mutta ei liian. Toimijuutta on myös se, kun pieni lapsi sanoo ei tai nuori istuu kädet puuskassa ja kieltäytyy vastaamasta kysymykseen. Toimijuutta on siinäkin, kun koululaiset suunnistavat liikuntatunnilla kauppaan, vaikka opettaja on sen erikseen kieltänyt, tai siinä kun pandemiauutisten myötä marketin vessapaperihyllyt tyhjenevät. Tai kun 24-tuntista työvuoroa ympärivuoden tekevä perheen äiti, käyttää viimeiset voimansa leipomiseen ja kodin sisustamiseen. Ihmisen perustarve on siis pyrkiä eritavoin vaikuttamaan johonkin, tekemään jotain, hallitsemaan edes jotain.
Ihmisen historiassa tai yksittäisen ihmisen elämän eri vaiheissa toimijuus voi tarkoittaa monenlaisia asioita. Metsästäjä-keräilijä-ihmisestä on kehittynyt kuluttaja, joka metsästääkin tarjouksia tai keräilee elämyksiä tai etsii juuri sitä oikeanlaista tuotetta verkkokauppojen viidakosta. Ihminen rakentaa ja muokkaa omaa elinympäristöään, myös sellaisiin suuntiin, jotka ovat vahingollisia itselle, muille ihmisille tai ympäristölle.”
Olosuhteiden ylläpitäminen ja muuttaminen
”Tämän tutkimuksen toimijuusnäkökulmassa keskeistä on toimijuuden vastavoimat, olosuhteiden ylläpitäminen ja muuttaminen (mm. Holzkamp, 2013). Koulutuksen ja työelämän näkökulmasta on usein kiinnostavaa se, kuinka ihminen tehokkaimmin kykenisi muuttumaan, sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, kehittymään ja oppimaan. Äkkiseltään voisi ajatella, ettei ole niinkään kiinnostavaa keskittyä siihen toiseen puoleen, olosuhteiden ylläpitämiseen ja säilyttämiseen. Ylläpitäminen on kuitenkin tärkeää juuri muutosten ja kehityksen näkökulmasta. Ihminen ylläpitää arjessaan paljon monenlaista, kuten arjen rutiineja ja tärkeitä ihmissuhteita. Ylläpitäminen, kuten tutut rutiinit, luovat resursseja ja riittävää turvallisuutta uuden oppimiselle ja muutoksille. Toisaalta muutoksia on vietävä eteenpäin niin, että onnistuu samalla ylläpitämään esimerkiksi tärkeitä ihmissuhteita tai työpaikan ilmapiiriä.”
Tämä näkökulma voi auttaa ymmärtämään ja tukemaan aikuista, joka jatkuvasti ja sinnikkäästi vastustaa kaikkia työpaikalla eteen tulevia muutoksia tai lasta, joka kieltäytyy osallistumasta yhteiseen toimintaan. (Tästä lisää koulutuksissa ja luennoilla.)
“Toisinaan tuttujen rutiinien ylläpitämistä voi olla arjessa niin runsaasti, ettei uusille askelille ja muutoksille jää juurikaan mahdollisuuksia (sitä tilaa). Esimerkiksi etäopiskelija jatkaa opinnoista huolimatta työssäkäyntiä kuten ennenkin ja säilyttää ennallaan kodin tai vapaa-ajan roolit, vastuut ja rutiinit. Myös yhteisöt, instituutiot ja laajempi yhteiskunta voivat ylläpitää rakenteita ja järjestelmiä, jotka vaikeuttavat toivottujen muutosten toteutumista.”
(Tuossa pätkässä esiin tulevista etä- ja monimuoto-opiskelijan arjen neuvotteluista (mitä ylläpitää ja mitä muuttaa) on julkaistu yksi artikkeli myös suomeksi.)
Otsikosta ja arjen kudelmasta
Ehkä hieman vaikean kuuloinen väitöskirjan otsikko sisältää aika lailla tutkimuksen keskeiset palaset:
Structured fabrics of everyday life – Subject-scientific perspective on maintaining and changing life conditions in learning contexts of adulthood.
Muotoilu suomeksi: Tilat ja struktuurit arjen kudelmassa – Subjektitieteellinen näkökulma olosuhteiden ylläpitämiseen ja muuttamiseen aikuisuuden oppimisympäristöissä.
Otsikkoa on avattu suomeksi näin:
”Tutkimuksen otsikossa kangas ja kudelma (fabric) kuvaavat arkielämän monisäikeisyyttä ja monikerroksisuutta, sitä, miten elämän eri osat risteilevät limittäin ja lomittain, tiiviimmin tai väljemmin. Arkielämän kudelma -ilmaisu viittaa myös käsitteisiin fabrics of everyday living ja conduct of everyday life (Dreier, 1999, 2011; Holzkamp, 2016; Højholt & Schraube, 2016) sekä perusteluja tarkastelevaan analyysimenetelmään nimeltään fabric of grounds (FOG) (Holzkamp, 2016; Suorsa, 2014).
Arjen kudelma voi olla tiheä. Arki ruuhkaista ja täyttä. Tai kudelma voi olla huokoinen, väljä tai hauras. Sana struktuuri sekä väitöskirjan otsikossa että tutkimuksessa muualla viittaa sekä kudelman struktuuriin, että erilaisiin arkea strukturoiviin rakenteisiin, kuten rytmeihin, rutiineihin ja vaatimuksiin (Højholt & Schraube, 2016). Arjen kudelmassa vuorottelevat siis avoimet tilat ja niitä rajaavat struktuurit. Vaikka jossakin tilanteessa liikkumatilaa ja vapautta olisi paljon, ja tilaa rajaavia struktuureja hädin tuskin ollenkaan, on silläkin tilanteella oma materiaalinen ympäristönsä, on vaikkapa seinät tai luontokappaleita ympärillä. Avoin tila ei ole suinkaan reikiä ryijyssä, vaan ehkä tasaisempi kohta erilaisten tihentymien välissä. Ihminen kun on aina jossakin paikassa, ja paikalla ja olemisella, ihmisen osallisuudella, on historiansa ja merkitysverkostonsa (Holzkamp, 2016; 2013).”
Peltola, M. (2022a). Structured fabrics of everyday life : subject-scientific perspective on maintaining and changing life conditions in learning contexts of adulthood. Akateeminen väitöskirja. Oulun yliopisto.
Kaikki suorat lainaukset poimittu lektiosta: Peltola, M. (2022b). Toimijuuden dynamiikka ja limittyvät osallisuudet etäarjen kudelmassa. Psykologia 57(5–6), s. 427–432.
Kuva: M. Maggs Pixabay
Arkea tutkimassa 