Sisäinen motivaatio ja ulkoiset vaatimukset – hyvikset ja pahikset?

Pohdintaa motivaatiosta ja koetuista vaatimuksista – ulkoisista, sisäisistä ja sisäistetyistä. Niin ja yhdestä hiihtoreissusta.

Jaottelu sisäiseen ja ulkoiseen voi olla ihan toimiva ilmaus arkikielessä, mutta jos sitä pysähtyy hetkeksi miettimään, niin se ei olekaan ihan selkeä. Stereotyyppinen kahtiajako menee suunnilleen tähän tyyliin: Sisäinen motivaatio on sitä, että on henkilökohtainen sisäsyntyinen palo tiettyyn toimintaan. Ulkoinen motivaatio taas sitä, että teen sen jonkun asian vain ulkopuolelta tulevan palkkion tai vaatimuksen vuoksi. Sisäinen motivaatio näyttäytyy hyvänä ja tavoiteltavana, ulkoinen taas jotenkin väärin (ihan vain siksi väärin, ettei se synny sisältä, vaan tulee ulkoa). Pysyitkö kärryillä tähän asti? Nyt nimittäin tämä määrittely ja kahtiajako menee hyrskyn myrskyn.

Tanskalainen psykologian professori Svend Brinkmann esittää ihan aiheesta, että sisäistä motivaatiota ihannoidaan ja korostetaan paljon – ja toisinaan myös perusteettomasti. Mikä siitä tekee niin ylivertaisen, että sitä on tavoiteltava kaikilla elämän osa-alueilla, työssä ja vapaa-ajalla. Arjessahan on oikeasti tehtävä paljon sellaistakin, johon sisäistä motivaatiota ei lähtökohtaisesti ole. On vain pakko, tai se kuuluu omaan rooliin, työhön tai opiskeluun.

Motivaatio on liikettä ja suhteessa johonkin

Tämän mustavalkoisen jaottelun sijaan voi huomata, että motivaatiossa tapahtuu muutoksia. Joskus (ja itseasiassa aika usein) motivaatiota myös syntyy tilanteissa, joissa sitä ei alun perin ollut. Joskus se taas hiipuu, vaikka motivaatio oli kohdillaan ja teen jotain, josta olin alun perin innoissani. Tähän liikkeeseen vaikuttaa monenlaiset asiat, ja motivaation säätely on myös taito. Arjessa itse mietin eniten kiinnittymisen mekanismeja (ja osallisuuksia, merkityssuhteita ja siirtymiä): Mitä tapahtuu, kun ollaan jonkin asian äärellä, kiinnittyneenä johonkin, kuulutaan johonkin ja niin edelleen? Mitä motiiveja ylipäätään voi syntyä tietyssä ympäristössä. Perinteiset motivaatioteoriat taas avaavat sitä, kuinka manipuloida omaa tai muiden motivaatiota suhteessa tiettyihin (päätettyihin) kohteisiin. Tyypillisesti esimerkiksi opettaja on kiinnostunut siitä, kuinka saada oppilaat motivoitumaan tietystä asiasta. Vaikutetaan autonomiaan, yhteenkuuluvuuteen ja pystyvyyden kokemukseen. Lapsi saa vaikkapa valita paperin väri, vaaleamman tai tummemman sinisen taivaaksi, saa tehdä opettajan päättämää askartelutehtävää yhdessä tutussa pöytäryhmässä ja saa sopivasti kehuja ohjeiden mukaisesta etenemisestä. (Ja opettaja on tyytyväinen, jos kovin monella ei ole omia luovia ideoita tai liian näkyvää ja kuuluvaa toimijuutta.) Motivaatiota voi siis säädellä ja manipuloida (mm. lisäämällä osallisuutta). Tai voi hyödyntää kokonaisuuden rakentamisessa sellaisia elementtejä, joista lapset ovat jo valmiiksi kiinnostuneita (eli huomiodaan osallisuus kokonaisvaltaisemmin). Käytännöissä risteilee kumpaakin.

Olenko motivoitunut motivoitumaan? Näin kysyy toinen tanskalainen psykologian professori, Morten Nissen. (Tämän herran tekstit ovat niin vaikealukuisia, että tarvitaan aina koko joukko tutkijakavereita yhden artikkelin äärelle.) Keskeinen käsite Nissenillä on osallisuudet. Mietin itse osallisuuksia tässä yhteydessä ainakin parista päänäkökulmasta. Ensinnäkin erilaisia motiiveja syntyy suhteessa asioihin ja virikkeisiin, joiden äärellä olemme: Mitä seuraamme ja selaamme somessa? Millaiset asiat ovat tärkeitä, arvostettuja ja merkityksellisiä itselle tärkeissä sosiaalisissa ympyröissä? Näistä asioista ehkä huomaamattakin kiinnostumme ja motivoidumme tietyistä tavoitteista ja toiminnoista.Toiseksi mietin usein, että omaa motivaatiota kannattaa säätää ja manipuloidakin suhteessa niihin asioihin, joista on osallinen. Kannattaa (tai kannattaisi) esimerkiksi säätää omaa motivaatiota suhteessa hiihtoharrastukseen, koska latu menee tontin vieressä ja laji on keskeinen osa perhearkea. Kotiäitivuosien aikana opin myös manipuloimaan motivaatiotani suhteessa kotitöihin ja ylipäätään omakotiasumiseen (vaikka arki oli käytännössä täynnä väsymystä ja univelkaa).

Mitä hyötyä tällaisesta (ihan pian melko filosofiseksi muuttuvasta) pohdinnasta sitten on kenelle tahansa? Tai käännetään kysymys toisin päin: Mitä haittaa siitä on, jos en ymmärrä yhtään, miten motivaatioprosessit ovat suhteessa kiinnittymisiin ja laajemmin osallisuuksiin? No, voin esimerkiksi jäädä odottelemaan sisäisen motivaation taianomaista syttymistä, jotta voisin tarttua kirjoituspuuhaan tai kotityöhön. Tai voin opettajan roolissa luovuttaa tietyn lapsen tai nuoren kanssa, koska häneltä puuttuu sisäsyntyinen motivaatio. Tai jää täysin itseltä pimentoon, kuinka tietty mainonta tai altistuminen tietyille virikkeille tai kuuluminen johonkin yhteisöön suuntaavat omaa toimintaa, motiiveja ja tavoitteita – pitkällä aikavälillä myös arvoja, minäkuvaa, maailmankuvaa ja niin edelleen. Monenlaisia ja monen tasoisia päivittäiseen arkeen liittyviä asioita siis!

Vaatimuksia sisältä ja ulkoa

Sisäinen ja ulkoinen jaottelun äärellä kannattaa huomioida, että ajatteluumme sisäistyneet vaatimukset ovat syntyneet suhteessa johonkin ja jossakin ympäristössä. Joku on vaikuttanut meihin, ja olemme omaksuneet jotain, olemme kasvaneet, oppineet, tottuneet ja rutinoituneet monin eri tavoin koko elämän ajan. Tyhjiössä kasvaminen kun on mahdotonta. Olemme olleet alttiina vaikkapa mainonnalle ja median vaikutteille tai olleet osallisia tietyistä sosiaalisista ympyröistä ja alkaneet tavoitella jotain, ja sitten pian ajattelemme, että meillä on sisäinen motivaatio johonkin.

Etenkin nuoremmat opiskelijat tuskailevat välillä motivaatiopulmien kanssa. Hoksautan aina kun muistan, että sisäistä motivaatiota ei kannata jäädä odottelemaan, sen sijaan voi kiinnittää huomiota motiivien syntymiseen, sen säätelyyn ja motivaatioprosesseihin.Siihen, kuinka jonkun asian äärellä ollessa tai johonkin toimintaan kiinnittyneenä syntyy motiiveja ja tavoitteita.Kuinka saa itsensä kiinnittymään takaisin opintoihin loman jälkeen, mikä toimii itsellä, kalenterin tuunaaminen ajan kanssa vai tapaamisen sopiminen opiskelijaporukan kesken, ja mitä muutoksia mikäkin toimenpide saa aikaan motivaatiossa?

Ulkoiset vaatimukset ehkä tuntuvat vielä käsitteenä selkeiltä. Nehän tulevat ulkoa!? Joku vaatii jotain itseltä. Mutta itseasiassa niidenkin täytyy olla jotenkin yhteydessä ”sisäiseen”, jotta voimme niitä edes havaita. Annamme niille erilaisia merkityksiä, teemme niistä tulkintoja ja jotkut jopa konkreettisesti tuntuvat kehossa vaikkapa puristavana ahdistuksena. Joten se siitä jaottelusta ulkoiseen ja sisäiseen!

Luonnosteltuani tämän suunnilleen valmiiksi, koitti päivä, kun olin puoliksi pakotettuna ja monesta suunnasta painostettuna saanut itseni suksien kanssa ladulle. Siinä mietin, että plääh, mitä tulikaan kirjoitettua, tässä kyllä on nyt sitä kuuluisaa ulkoista motivaatiota, eikä sitä millään filosofoinnilla voi muuksi muuttaa. Sisäinen motivaatio ohjaisi tekemään aivan toisenlaisia valintoja viikonloppuaamuna, mutta tässä sitä taas ollaan. Lisäksi hiihtohommasta puuttui motivaation lisäksi fyysistä kuntoa, tarvittavaa tasapainoa, rytmitajua ja teknistä osaamista. Ihan vähän kiukutti.

Mutta kun on latu vieressä. Lapset, joille se on tärkeää, että äitikin välillä lähtee. Puoliso, joka huolehtii kaikki vastusteet valmiiksi ja miettii ruoka-asiatkin niin, etten voisi aina vedota siihen (ett keittiö ei pärjää yksin). Kiukku laantui. Ja kun hiihtäessä mietin tätäkin tilannetta, kävi aika nopeasti selväksi, kuinka monenlaisiin itselle tärkeisiin asioihin (sisäisiin prosesseihin ja motiiveihin) tämäkin homma oikeastaan kytkeytyy. Jaottelu ulkoiseen ja sisäiseen meni taas ihan sumuiseksi. (Ne osallisuudet ja kiinnittymiset!) Keittiöstä irrottautuminen toimi ja päivän treeni tuli tehtyä. Perheen kanssa uskaltauduin pidemmälle lenkille kuin olisin itse ikinä lähtenyt. Lapset olivat tyytyväisiä ja puolisolta tuli kehuja. Paluumatkalla huomasin jo suunnittelevani, että täytyy kyllä tästä eteenpäin käydä useammin! Mieli virkistyi, koska liikunta, ulkoilma, maisemanvaihdos, ja se fiilis että selvisinpäs. Lenkin päätteeksi nuo ajatukset olivat kylläkin painuneet jo jonnekin kauas taustalle. Eniten mietin aivan muita asioita, kuinka huikea juttu, että koululaiset ovat löytäneet oman lajinsa (vaikka se oikeastaan puolison suvun perintöä onkin). Tyyppien innostusta ja sitä kuinka treenit ja kisareissut rytmittävät viikkoa ja mitä kaikkea sisältöä, yhteisiä juttuja, johonkin kuulumista ja minäkuvan rakennusta siihen kaikkeen liittyykään.

Sivujuonne:

Kun on monta tyyppiä perheessä, on jotenkin aika pieni juttu kokonaisuudessa esimerkiksi omat uravalinnat elämän varrella (sehän on vain 1/7) tai harrastusten puuttuminen omasta lapsuudesta tai se, että on puute nyt jostakin taidoista, kuten keskittymiskyky, sinnikkyys tai tunteiden säätely :D, saati sitten se onko johonkin lähtökohtaisesti motivaatiota vai ei. Lapsen innostus ja osaaminen jossain asiassa voi ilahduttaa niin paljon, että se jokin oma pulma tai taidon puute tuntuu ihan merkityksettömältä. Tai puolison sinnikkyyden avulla jokin urakka tulee tehtyä loppuun, vaikka oma toiminnanohjaus on loppunut jo päiviä aiemmin…

________________________

Raapaisin tätä sisältöä hieman OPI-päivien esityksessä, kun oli puhe monenlaisista vaatimuksista, ja siitä, miten ne tihentävät ja ruuhkauttavat arkea. Sisäisten vaatimusten sijaan puhun enemmin elämän aikana sisäistetyistä vaatimuksista. Kompleksisessa ja kiihtyvässä arjessa uusia vaatimuksia tulee eteen nopeammin kuin edellisiä ehtii vakiinnuttaa ja aiemmin sisäistettyjä toimintamalleja ja arvoja työstää sopimaan yhteen kaiken uuden kanssa. Tästä syntyy jatkuva oppimisen haaste. Siis (1) työstää elämän aikana omaksuttuja arvoja ja suhteuttaa niitä yhteen uusien (koettujen) vaatimusten kanssa. Ja (2) kun uusia vaatimuksia puskee aina avain lisää ja monesta suunnasta, on työstettävä sitäkin, mitä otan ja mitä jätän, mikä on tärkeää, mitä tarvitsen, mistä voin luopua, ja mikä on linjassa omien arvojen ja osallisuuksien kanssa (jotka ovat prosessissa ja liikkeessä nekin). Sosiaalisen ympäristön tuella on tässä prosessissa suuri merkitys. Toisinaan työstäminen vaatii myös ammattiapua.

_________________________

Väitöskirjasta (Peltola, 2022) motivaatioon ja sisäinen ulkoinen -jaotteluun liittyviä sisältöjä löytyy helpoiten tekemällä hakuja sanoilla “motivation” ja “motive” ja sisäinen-ulkoinen -jaottelun pääjutut hakusanalla “inner”.

Kuva: Pixabay zanna-76