ABSTRAKTI
Kun kuvaamme jotakin asiaa tai ilmiötä omassa elämässämme, tuotamme samalla myös perusteluja toiminnallemme (tai ei-toiminnalle) ja selityksiä tapahtumille. Kuvauksemme antaa myös enemmän tai vähemmän vihjeitä asioille antamistamme merkityksistä, tilanteessa näkemistämme mahdollisuuksista tai mahdottomuuksista – laajemmin siitä, millaisena jäsennämme osallisuutta ja toimijuutta kulloisellakin elämisen näyttämöllä.
Esityksessä (Kasvatustieteen päivillä 2016) kuvaan tutkimuksen osaa, jossa tarkastellaan, millä tavalla kasvatusalan ammattilaiset kuvaavat osallisuuttaan ja toimijuuttaan sekä kokemiaan mahdollisuuksia oman elämänsä ajankohtaisten haasteiden äärellä. Tutkimuksen aineistona ovat oppilashuollon henkilöstön vertaisryhmäkeskustelut yliopiston ja kaupungin järjestämissä ohjaus- ja vuorovaikutustaitokoulutuksissa. Kasvatusalan ammattilaiset ovat olleet mukana tutkimuksen toteuttamisen ja aineiston analyysin eri vaiheissa. Edellisessä tutkimuksen osassa on analysoitu huolen teemoja, mistä ammattilaiset puhuvat. Nyt kysytään miten osallisuus, toimijuus ja koetut mahdollisuudet jäsentyvät samaisissa ohjauskeskusteluissa.
Analyysissa hyödynnetään subjektitieteen perustelumalleja. Perustelumallit kertovat toimijan osallisuudesta. Miten yksilö kokee selviytyvänsä rooleissaan, millaisina hän näkee mahdollisuutensa esimerkiksi ristiriitojen ratkaisuissa, miten hän on omassa arjessaan osallinen toimintansa tulosten tuottamiseen ja millaisia perusteluja hän toiminnalleen rakentaa (Dreier 2009; Suorsa 2014). Perustelumallien tarkastelu tarjoaa myös kiinnostavan näkökulman siihen, miten työntekijä ymmärtää huolenaiheensa yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia rakenteita. Ammattilaisen ilmaisemat merkityssuhteet ja perustelut heijastavat muun muassa yhteiskunnallista tilannetta, sääntöjä, arvoja sekä koettuja odotuksia ja vaatimuksia.
Esitys kasvatustieteen päivillä Turussa 2016
Teemaryhmä: OHJAUS ERIARVOISTUVASSA MAAILMASSA
Arkea tutkimassa 