Mitä tiedät jo leikistä? Mitä uutta olet viimeaikoina oppinut? Mitä asioita leikistä korostaisit? Mitä kaikkea leikki kehittää? Entä mikä on mahdollista varhaiskasvatuksen arjessa tai kotona? Mikä puolestaan haastaa?
Aloitetaan kuitenkin toisenlaisesta ympäristöstä.
Eri aloilla työskentelevät aikuiset: Millaista teillä on arkisissa palavereissa ja neuvottelupöydissä?
Sekä tutkimuksissa että monen kokemuksissa toistuu tuttu kaava: Kukin pyrkii tuomaan yhteiseen keskusteluun oman asiansa ja näkökulmansa. Toisen ihmisen kuunteleminen, saati ymmärtäminen taas jää sivurooliin. Silloin kun pitäisi kuunnella, tulee oikeastaan mietittyä sitä, mitä itse aikoo sanoa seuraavaksi.
Itseasiassa Teams-palavereiden aikakaudella tämäkin tilannekuva alkaa näyttää positiiviselta – vaikka ei (yhteis)työn tavoitteiden näkökulmasta aivan ideaali olekaan. (Tuossahan kaikki haluavat kuitenkin liittyä yhteiseen keskusteluun, vaikka oman näkökulman läpisurvominen voikin korostua.) Suurempi haaste etätapaamisissa voi olla se, ettei moni ”paikalla oleva” välttämättä edes keskity koko palaverin sisältöön, kuuntelu on katkonaista, ja oma huomio suuntautuu samanaikaisesti aivan muihin asioihin.
Sekä töiden että opiskelujen parissa moni voi myös kokea, ettei ole aikaa eikä resurssia uppoutua käsillä olevaan asiaan yhtään sirpaleista multitaskaamismoodia paremmin. Onhan siinä riski, että asiasisältö vie mennessään, enkä saakaan suoritettua niitä asioita, joita voisin tässä samalla tehdä – tai josta olen enemmän vastuussa. Puolittainen läsnäolo voi muodostua jopa tavaksi, jolla (työ)elämän vaatimuksia sovitetaan yhteen (Peltola, 2022; 2020).
Tiedätkö millaisia taitoja lasten leikki vaatii?
Leikin vaatimia yhteistyötaitoja voi pohtia suhteessa aikuisuuden kompleksiseen työelämään ja vaikkapa palaverikäytänteisiin. Mitä sujuva leikki vaatii lapselta? Mitä taitoja leikki kehittää? Ja katoavatko nämä taidot jonnekin, kun kasvamme aikuisiksi ja istumme aikuisten oikeisiin neuvottelupöytiin?
KUUNTELEMINEN JA YMMÄRTÄMINEN: Yhteisleikin etenemisen edellytys on ensinnäkin toisen leikkialoitteiden ja ehdotusten kuunteleminen ja ymmärtäminen.
KIELI JA ILMAISU: Leikissä on kyettävä myös avaamaan omia päämääriä ja aikomuksia, ja sovitettava niitä yhteen muiden leikkijöiden tavoitteiden ja aikomusten kanssa.
NEUVOTTELU: Leikin kulusta neuvottelu ja yhteinen tavoitteiden muodostus on leikissä toteutettava siten, että samalla ylläpidetään ja varjellaan yhteistä toimintaa ja sen mielekkyyttä. Omaa näkemystä ei voi vain survoa läpi muista välittämättä – jos haluaa pysyä mukana.
MERKITYKSET JA SYMBOLIT: Päivittäisten neuvottelujen ja arjessa navigoinnin edellytys (kaikilla ihmisillä joka hetki) on se, että ympärillä oleva merkitysverkosto on jollain tavalla tuttu. Yhteiseen neuvotteluhuoneeseen tullessa aikuiset tietävät esimerkiksi, mikä funktio on pöydällä ja tuoleilla. Osaamme tulla ovesta sisään, eikä kukaan tule esimerkiksi ikkunasta. Lisäksi paikalla olevat ovat enemmän ja vähemmän tietoisia erilaista kulttuurisista käsikirjoituksista ja merkitysverkostoista: Saako joku olla enemmän äänessä kuin joku toinen? Miten kenenkin puheeseen liitytään? Kuinka pitkä hiljainen hetki on sopiva tai riittävä? Millaiset rönsyt ja lisähuomiot ovat sallittuja?
Mutta millainen on tilanne lasten juonellisessa yhteisleikissä?
Esineet, leikkijät ja ympäristön osat ovat saaneetkin aivan uudet roolit ja merkitykset. Ei mitään takeita siitä, että pöydän voi olettaa edelleen olevan pöytä. Se voi olla vaikka avaruusraketti, juna tai Ryhmä Haun vahtitorni, tai tuolit muodostavat ympyrän muotoisen lentokoneen matkustamon.
”Leikissä liikutaan haastavassa kuvitteellisessa maailmassa, jonka tarina, juoni ja säännöt voivat olla mitä vain ja esineet ja asiat ympärillä ovat saaneet aivan uudet merkitykset, mikä mikäkin on leikisti. Lapsen on kyettävä seuraamaan, ymmärtämään ja vastaamaan tarkoituksenmukaisesti myös muiden ehdotuksiin ja asioille antamiin merkityksiin.” (Peltola, 2024)
Leikissä lapsi voi olla ja osata mitä tahansa. Säännöt, juoni ja tavoitteet muovautuvat hetki hetkeltä eteenpäin. Kukaan ei tiedä tavoitetta, lopputulosta eikä välttämättä edes suuntaa, vaikka juonessa voikin olla monia arjesta ja lasten kokemuksista ammennettuja palasia. ”Tää ois leikisti krokotiili, ja tää osais lentää.” Kunkin leikkijän on osattava tulkita muiden mukaan tuomia juonen osia, aloitteita, leikkitekoja ja esineille annettuja merkityksiä, ja kyettävä neuvottelemaan niiden sopivuudesta leikin kokonaisuus. Leikki siis muotoutuu leikkitekojen ja niihin liittymisen ja kunkin leikkijän kontribuution yhteistuotteena. On selvää, että jos leikkijät ovat leikkineet ennenkin yhdessä ja jakavat muitakin arjen kokemuksia tai ovat vaikkapa katsoneet samaa lastenohjelmaa, yhteisymmärrys leikin eri yksityiskohdista ja juonesta voi syntyä helpommin.
On ymmärrettävää, että osa lapsista tarvitsee aikuisen apua ja tukea leikkitaidoissaan, leikkiin liittymisessä, leikin tapahtumien ymmärtämisessä ja oman kontribuution rakentamisessa.
Samalla leikki voi olla monin verroin motivoivampi (ja tehokkaampi) ympäristö minkä tahansa taidon harjoitteluun, kuin muut arjen tilanteet.
”Leikkitilanteissa lapsi kykenee toimimaan taitavammin kuin muissa arjen tilanteissa. Lapsen kokeillessa erilaisia rooleja, voi kuvitteellisissa tilanteissa risteillä esimerkiksi aikuisilta kuultuja myötätunnon ilmaisuja ja muita taitoja tai vuorosanoja, jotka eivät vielä ole lapsen osaamista arjen muissa tilanteissa. Lapsi myös venyttää osaamistaan uusille urille ylläpitääkseen mielekkääksi koettua leikkiä. Neuvottelu leikin ristiriitatilanteissa voi olla taitavaa, jos leikin osapuolet ovat sitoutuneita leikkiin ja toivovat sen jatkuvan. Lapsi voi olla motivoitunut kehittymään vaikkapa tunnetaidoissa ja itsesäätelyssä, sillä uudet taidot auttavat lasta kuulumaan ryhmään ja pysymään mukana leikissä.” (Peltola, 2024)
Lisää asiaa siitä, mitä kaikkea leikki kehittää ja miten leikkiä voi tukea löytyy kirjasta Leikin lumoa.
Lähteet:
Peltola, M. (2024). Kehitys, toimijuus ja aikuisen rooli 3–5-vuotiaiden leikissä. Teoksessa T. Kyrönlampi & M. Koivula (toim.), Leikin lumoa. Santalahti.
Peltola, M. (2022). Toimijuuden dynamiikka ja limittyvät osallisuudet etäarjen kudelmassa. Psykologia 57(5–6), s. 427–432.
Peltola, M. & Suorsa, T. (2020). University studies in the adjacent tab: dimensions of students’ agency and everyday life in the rural north of Finland. Education in the North, 27(2) s. 92–105. https://doi.org/10.26203/3w82-8n53
Arkea tutkimassa 